Viime aikoina on kovasti keskusteltu sähkön siirtohinnoista ja niiden eroista eri yhtiöiden kesken. Paikalliselta yhtiöltä asiakas saa rahoilleen paremman vastineen.
Yksi luonnollinen syy siirtohintojen erolle on, että maaseudulla toimivat yhtiöt toimittavat sähköä pidempien etäisyyksien päähän yksittäisille asiakkailleen kuin kaupunkiyhtiöt. Korkeampi hinta on siis seuraus pidemmästä toimitusmatkasta. Joskus taas erot selittyvät yhtiön politiikalla; kaikki eivät halua ottaa asiakkailtaan lain sallimaa maksimituottoa.
Verkkoyhtiöitä vertailtiin niiden omistuspohjan mukaan Lappeenrannan yliopiston tutkimuksessa viitisen vuotta sitten. Tällöin havaittiin, että toimialueensa ulkopuolisessa omistuksessa olevat yhtiöt hinnoittelevat sähkön siirron yleensä kalliimmaksi, kuin yhtiöt, joiden omistus on toimialueella. Toisaalta yhden kunnan tai kaupungin omistamien yhtiöiden asiakkaat kärsivät selvästi vähemmän sähkön keskeytyksistä, kuin hajautetummin omistettujen yhtiöiden asiakkaat.
Yksi johtopäätös tästä on, että asiakas saa paikalliselta sähköverkkoyhtiöltä rahoilleen vastinetta. Läheltä johdetun yhtiön palvelupisteet ovat lähellä ja vikatilanteet korjataan nopeammin. Jo sähköverkon rakennusvaiheessa paikalliset olosuhteet tunteva yhtiö voi verkon reitityksellä ehkäistä keskeytysongelmia.
Jos asiakas joissakin tapauksissa maksaa sähkön siirrostaan enemmän paikalliselle yhtiölle, maksaa hän siis myös paremmasta sähkön toimitusvarmuudesta ja paremmasta palvelutasosta.
Paikallisten verkkoyhtiöiden asiakkaat ovat asiakaskyselyjen mukaan tyytyväisiä palveluunsa. Lisäksi paikallisen yhtiön tuottama raha ja työpaikat pysyvät paikkakunnalla hyödyttäen sen taloutta. Monien paikallisten yhtiöiden strateginen valinta on pitää sähkön hinta kohtuullisena paikkakunnan kilpailukyvyn parantamiseksi. Markkinoiden keskittäminen harvempien käsiin ei olisi sähkön siirtomarkkinoilla asiakkaan etu.
