Metsähakkeen alkuperän todentamiseen esitetystä seurantajärjestelmästä tulisi monimutkainen ja kallis. Sähkön tuottajien olisi mahdollista täyttää esitetyn seurantajärjestelmän vaatimukset vain pysyvien ja pitkäaikaisten polttoaineen toimittajien osalta. Voimalaitoksia koskevat, pitkälle polttoainetoimittajien toimitusketjuun ulottuvat seurantavaatimukset jäykistäisivät polttoainemarkkinoita ja lisäisivät toiminnan kustannuksia, kun nopeat polttoaineen hankintamäärien tai toimittajien muutokset eivät olisi mahdollisia. Metsähakkeen kulutus vaihtelee suuresti säätilan, turpeen tuotannon ja sähkön markkinahinnan muutoksista johtuen. Esitetyt vaatimukset todennäköisesti johtaisivat polttoainemarkkinoiden keskittymiseen, koska kaikkien polttoainetoimittajien toimintamalleja ei ole mahdollista kuvata seurantahakemuksen laatimisvaiheessa. Tämä vähentäisi kilpailua ja voisi heikentää myös energian toimitusvarmuutta.
Sähköntuottajien tulee voida luottaa polttoaineen toimittajan näyttöön metsähakkeen polttoaineluokasta. Sähköntuottajille asetettava vaatimus hakkeen eräkohtaisten tietojen säilyttämisestä edellyttäisi mittavia ja kalliita tietojärjestelmämuutoksia voimalaitoksissa, ja tarkoittaisi oikeastaan vain polttoaineen toimittajan jo kertaalleen tekemän työn toistamista.
Paikallisvoima ehdottaa raporttia korjattavaksi siten, että selvitysvelvollisuus puun alkuperästä ja tukikelpoisuuden määrittelystä sekä yksittäisen raaka-aine erän jäljitettävyydestä on ainoastaan polttoaineen toimittajalla. Polttoaineen toimittajan velvollisuus on ilmoittaa kuukausittain laskutuksen yhteydessä voimalaitokselle toimittamansa metsähake-erän jakaantuminen eri tukiluokkiin, minkä tiedon voimalaitos on velvollinen säilyttämään. Vastuun ollessa yksiselitteisesti polttoainetoimittajalla pystytään luopumaan kaksinkertaisesta seurannasta (metsähakkeen toimittaja + sähköntuottaja) ja kohdistamaan alkuperän valvonta oikeaan kohteeseen eli metsään ja siellä toimiviin toimijoihin.
Tämä edellyttäisi järjestelmää, jossa polttoainetoimittaja voi hakea toiminnalleen Energiavirastolta hyväksynnän metsähakkeen toimittajaksi. Tällöin vältettäisiin päällekkäistä työtä, kun jokaisen sähkön tuottajan ei tarvitsisi luoda jokaisen polttoainetoimittajan kanssa laitoskohtaisia seurantajärjestelmiä. Kilpailu polttoainemarkkinoilla säilyisi, kun sähkön tuottaja voisi kilpailuttaa tarpeen mukaan nopeastikin Energiaviraston hyväksymien polttoainetoimittajien toimituseriä. Järjestelmään liittymisen tulisi olla polttoeineentoimittajille vapaaehtoista. Tilanteissa, joissa sähkön tuottaja hankkisi metsähaketta muilta kuin Energiaviraston hyväksymiltä toimittajilta, vastuu alkuperän seurannasta ja jäljitettävyydestä olisi sähkön tuottajalla.
Polttoainetoimittajien polttoainehankinnan todennus mahdollistaisi kyseiseen tehtävään ja metsäalan erikoispiirteisiin erikoistuneiden todentajien käyttämisen. Voimalaitoksen todentajan asiantuntemuksen ei tarvitse kattaa koko ketjua puun kaadosta voimalaitosprosessiin saakka. Alkuperän todennus myös yksinkertaistuisi ja tulisi edullisemmaksi, kun polttoainetoimittajien todentamisella voidaan samalla kertaa todentaa usean voimalaitoksen metsähakkeen alkuperä. Merkittäviä isoja polttoainetoimittajia on huomattavasti vähemmän kuin yksittäisiä sähkön tuottajia. Tällaisessa mallissa myös sanktiot virheellisestä toiminnasta pystytään kohdistamaan hakkeen alkuperästä siitä vastuussa olevalle polttoainetoimittajalle, eikä pitkän ketjun päässä olevalle voimalaitokselle.
Paikallisvoima ry
Toivo Hurme
toiminnanjohtaja