logo logo logo

voimablogi 29.1.2018

Eurooppalainen energiapolitiikka pelottavalla polulla

Keravan Energian toimitusjohtaja Jussi Lehto oli mukana perustamassa Paikallisvoimaa vuonna 2011. Vierailijablogissaan Lehto kertaa energia-alan muutoksia, jotka herättivät ajatuksen voimien yhdistämisestä paikallisten energiayhtiöiden keskuudessa. 

1990-luvulla Euroopan unionin viisaat päättivät, että sähkö- ja energiamarkkinoiden avaaminen kilpailulle on avain energia-alan tehostamiseen ja hyötyjen tuomiseen kuluttajille. Alkusäikähdyksen jälkeen energia-ala innostuikin, ja kilpailuun perustuva toiminnan kehittäminen vähitellen käynnistyi.

Pian suuret valtio-omisteiset yhtiöt havahtuivatkin siihen, että asioita ei enää voinutkaan sopia itselleen edullisiksi omien poliitikkojen kanssa. Omaa kilpailuasetelmaa pystyi uudessa tilanteessa parhaiten parantamaan esittämälle alalle säädöksiä, jotka tukivat omaa, mutta hankaloittivat kilpailijoiden toimintaa. Eurooppalaisessa politiikassa ja edunvalvonnassa mielikuvat alkoivat nousta tosiasioiden edelle.

Samaan aikaan erilaiset ympäristöasiat alkoivat perustellusti nousta poliittisen ja julkisen keskustelun keskiöön, ja energia-ala joutui yllättäen uudenlaisen tilanteen eteen. Vaikka ala oli aina suhtautunut vastuullisesti ympäristöhaittojen hillitsemiseen, kuten rikki- ja typpipäästöjen minimointiin ja pienhiukkasten haitallisuuteen, energiantuotanto ajautui yllättäen myrskyn silmään. Ilmastonmuutoksen noustua median ja poliitikkojen agendalle synnytettiin mielikuva saastuttavista energiakorporaatioista, joiden harjoittama riistoliiketoiminta oli lopetettava.

Eurooppalaisessa politiikassa puhuttiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, mutta teot olivat jotain aivan muuta. Luotiin kalliita tukimekanismeja uusiutuville energiantuotantomuodolle, mutta samaan aikaan ydinvoimaa alettiin ajaa alas ja vesivoiman lisärakentamista vastustettiin verisesti. Päästöttömien tuotantomuotojen poliittisen vastustamisen ja uusiutuvien energiatuotantomuotojen säätämiseksi tarvittavan fossiilisen tuotannon kasvun myötä aletaan jo nähdä, että päästöt eivät olekaan laskussa.

Energia-ala joutui yksin kritiikin kohteeksi, koska paljon saastuttavat alat, kuten teollisuus ja liikenne, olivat jo pitempään opetelleet ajamaan etujaan. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen energia-alan saama tunnepohjainen kritiikki vain yltyi. Poliitikot ja media ohittivat sujuvasti tsunamin aiheuttamat miljardivahingot ja ihmishenkien menetykset ja keskittyivät sen sijaan yhden tsunamin alle jääneen ydinvoimalaitoksen ongelmiin. Alkoi uudenlaisen politiikan tekeminen. Sääntely lisääntyi kiihtyvällä vauhdilla ja päästöt kasvoivat. Alan avaaminen kilpailulle oli enää kaukainen muisto.

Myös Suomessa paikalliset energiayhtiöt alkoivat herätä tilanteeseen. Liiketoiminnan suurimmaksi epävarmuudeksi ja riskiksi oli noussut epäjohdonmukainen, arvaamaton ja populistinen energiapolitiikka, mutta resursseja ja osaamista edunvalvontaan ei ollut olemassa. Siksi vuonna 2011 perustettiin paikallisten energiayhtiöiden oma edunvalvontajärjestö, Paikallisvoima ry.

Paikallisilla energiayhtiöillä on aina ollut rooli toiminta-alueensa kilpailukyvyn ja elämisen laadun varmistajana. Kannattavan liiketoiminnan rinnalla tavoitteena on aina ollut hintojen kohtuullisuus ja energian toimitusvarmuus. Järjestön ensimmäisenä tavoitteena oli saada itselleen rooli edestakaisin vellovassa energiapoliittisessa keskustelussa ja myös sitä kautta ryhtyä edistämään sekä asiakkaiden että omistajien etuja.

Matkan varrella on hankittu lisää resursseja edunvalvontaan ja opittu paljon. Sääntelyn lisääntyessä on usein myös turhauduttu. Perusteluja lainsäädännölle, jonka tavoitteita ei ymmärretä, ei saisi kysyä. Myöskään tehtyjen päätösten, kuten esimerkiksi verkkojen eriyttämisen tai etäluettavien mittareiden asentamisen seurauksia ja vaikutuksia ei saisi analysoida.

Julkisten menojen jatkuvan kasvun myötä energiaverotuksen päämääränä on yhä vahvemmin vain verotulojen kerääminen valtion kirstuun paisuvien hallintokulujen kattamiseksi. Poliittisessa mantrassa puheet ja teot eivät kohtaa. Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, paikalliset energiayhtiöt ovat jatkaneet työtään ja halunneet edelleen uskoa tieteellisiin tosiasioihin. Energian tuotanto, kulutus ja jakelu ovat viime kädessä juuri tiedettä ja tekniikkaa, vaikka tämä tosiasia monissa piireissä eri syistä halutaankin unohtaa.

Paikallisvoimalla on tällä hetkellä oma vakiintunut paikkansa poliittisessa keskustelussa ja edunvalvonnan kentässä. Jäseniä järjestöllä on 47. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on siis saavutettu, mutta työ on kaikkea muuta kuin valmis. Energiapolitiikka on nyt johtanut tilanteeseen, jossa energian saatavuus on uhattuna. Eurooppalainen elinkeinoelämä ja ihmiset ovat täysin riippuvaisia energiasta, ja energian loppumisen uhka on todellinen.

Paikallisvoima, joka keskittyy tarjoamaan asiakkailleen edullista ja varmaa energiaa, on suurimman haasteensa edessä. Edunvalvonnallista työtä on jatkettava ja kiihdytettävä, jotta kauhuskenaariot tehojen loppumisesta ja järjestelmän romahtamisesta voidaan estää. Energiaa on oltava kaikilla, ja kaikilla on oltava siihen varaa. Tästä asiakkaiden tärkeimmästä perusoikeudesta ovat pelottavan harvat huolissaan.

Jussi Lehto
toimitusjohtaja, Keravan Energia Oy
Paikallisvoima ry:n hallituksen jäsen 2011–2017