Paikallisvoima julkaisee eduskuntavaalien alla eri puolueiden ehdokkaiden haastatteluja nettisivuillaan. Sarjan aloittaa Sirpa Paatero (SDP).
Sirpa Paatero on kolmannen kauden kansanedustaja ja hallinto- ja puolustusvaliokunnan jäsen. Hän toimi kehitysministerinä Alexander Stubbin hallituksessa 2014–2015. Paatero on Kotkan Energia Oy:n hallituksen jäsen.
1. Mikä on mielestäsi suurin ongelma Suomen energiapolitiikassa tällä hetkellä?
Puhuisin mieluummin haasteista. Suurin haaste on sovittaa yhteen kunnianhimoinen ilmastopolitiikka muiden energia- ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi suurten kaupukien kaukolämmityksen ratkaiseminen ilman kestämätöntä biomassan käyttöä on erittäin vaikea kysymys. Toinen yhtä suuri haaste on toimitusvarmuuden takaaminen kaikissa oloissa, kun vaihteleva tuotanto kasvaa sähkömarkkinoilla (ei pelkästään Suomessa) ja ennustettavaa tuotantoa poistuu samaan aikaan.
2. Nimeä yksi konkreettinen energiapoliittinen tavoite, jota haluat henkilökohtaisesti ajaa tulevalla vaalikaudella.
Haluan yhdistää kunnianhimoiset päästöjenvähennykset ja toimivan elinkeinopolitiikan sosiaalisesti kestävällä tavalla. Päästöjen on laskettava ja talouden on kasvettava samaan aikaan.
3. Mitkä ovat puolueesi energiapolitiikan tärkeimmät tavoitteet tulevaan hallitusohjelmaan?
Ilmastopolitiikan on oltava kunnianhimoista, mutta oikeudenmukaista. Vähävaraisimmat tai talouden tukiranka eli teollisuus eivät saa joutua yksin muutoksen maksajiksi. On erittäin tärkeää sovittaa nämä tavoitteet yhteen.
4. Pitäisikö Suomen energiantuotantopalettia muuttaa seuraavan 10 vuoden aikana, ja jos kyllä, miten?
Kun olemme sitoutuneet päästövähennyksiin, tulee paletti muuttumaan, mutta myös kysynnän ja kannattavuuden muutosten vuoksi. Markkinat päättävät investoinneista päästökaupan ja muiden reunaehtojen puitteissa. Ydinvoiman ja uusiutuvan rooli on keskeinen jatkossakin. Haluaisin nähdä uusia avauksia kaukolämmön puolella varsinkin suurissa kaupungeissa.
5. Viime vuosina noin neljännes Suomen sähköstä on tuotu ulkomailta. Tulisiko Suomen sähköomavaraisuutta nostaa, ja jos kyllä, miten?
Suomen sähköomavaraisuus nousee OL3:n myötä. On hyvä, että Suomeen saadaan uutta omaa tuotantoa varsinkin bio-, ydin- ja tuulivoimainvestointien myötä. Yhteiskunnan sähköistyessä kulutus oletettavasti kasvaa, joten tarve on nykyistä suurempi. Huoltovarmuuden vuoksi on tärkeää huolehtia sähkön riittävästä saannista. Poliitikon on vaikea puuttua markkinoiden toimintaan suoraan, ja minun mielestäni valtion rahoittamien tukiautomaattien aika on ohi etenkin sähköntuotannossa. Demohankkeet ja harkitut tuet investointeihin ovat toki eri asia.
6. Mikä rooli puun poltolla on energiantuotannossa tulevaisuudessa?
Puu on keskeinen raaka-aine erityisesti teollisuudessa, jossa suuri osa siitä menee energiaksi. Puun jalostaminen mahdollisimman korkean jalostusarvoa tuotteiksi on kansantaloudellisesti järkevintä. Puu on myös keskeinen raaka-aine pienemmissä kaupungeissa ja maakuntakeskuksissa. Puun ensisijainen käyttö on markkinoidenkin logiikan mukaan teollisuudessa, ja sivuvirtojen ym. käyttö on järkevää vaikkapa kaukolämmössä. Suurten kaupunkien kaukolämpöjärjestelmät ovat suurempi haaste – niihin ei riitä kotimaista puuta kestävästi. Tuntuu hankalalta ajatella, että maailman metsäisimpään maahan tuotaisiin puuta poltettavaksi ulkomailta. On keksittävä parempia ratkaisuja.
7. Mikä rooli ydinvoimalla on energiantuotannossa tulevaisuudessa?
Ydinvoiman rooli kasvaa sähköntuotannossa. Ydinvoima on päästötön ja ennustettava sähköntuotannon lähde. Nämä ominaisuudet tekevät siitä keskeisen pilarin Suomen energiahuollossa sähköntuotannon puolella. Mikäli sähkön kulutus kasvaa reilusti ja toisaalta ydinvoimassa tapahtuu edistystä pienten modulaaristen reaktoreiden ja kaukolämmön sekä teollisuuden lämmönlähteenä, sen rooli voi olla jopa suurempi.
8. Tarvitaanko energiantuotantoon päästökaupan lisäksi muita ohjauskeinoja (esim. tuet, verot, polttoainekiellot)?
Toistaiseksi päästökauppa ja verot lämmöntuotannossa sekä liikenteessä lienevät parhaita ohjauskeinoja. SDP ei ole ehdottamassa kieltoa kiivihiilikiellon lisäksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on valtava globaali haaste, ja Suomikin voi tukea uusien, suurta potentiaalia omaavien ratkaisujen tutkimista ja demonstraatiohankkeita. Näissä kyse on enemmän TKI-toiminnasta kuin tuotantorakenteen ohjaamisesta.
9. Nimeä yksi ala, jonka pitäisi olla tärkeysjärjestyksen kärjessä päästövähennysten tavoittelussa tulevalla vaalikaudella.
Liikenteen päästöt ovat valtava haaste, eikä sillä puolella ole olemassa hopealuoteja tai nopeita ratkaisuja. Tarvitaan pitkä, 20 vuoden aikajänteen suunnitelma ja näkymä siitä, miten päästöt vähenevät. Samanaikaisesti on keinoina käyttövoimaan oltava biosekoite, kaasu- ja sähköautot.
10. Millä keinoilla päästövähennyksiä pitäisi edellä mainitsemallasi alalla tavoitella?
Verotus on jatkossakin tärkein keino. Fossiilisten polttoaineiden verotus tekee ympäristöystävällisistä liikennemuodoista houkuttelevampia. Joissakin maissa on otettu valikoimaan myös tuet autokannan uusiutumiseksi. Tärkeää on erityisesti raideliikenteen ja muun julkisen liikenteen lisääminen.
11. Miten uskot ilmastotoimien vaikuttavan yhteiskuntaan seuraavien 10–20 vuoden aikana (esim. työpaikat, liikkuminen ja matkustaminen, elintaso)?
Työtä ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyen syntyy väkisinkin. Kaupunkeja rakennetaan tiiviimmiksi ja joukkoliikenneyhteyksiä kehitetään toimivammiksi kaupunkien sisällä ja niiden välillä. Uskon, että pystymme nostamaan silti ihmisten elintasoa samaan aikaan, kun vähennämme päästöjä. Keskeistä kuitenkin on, ettei ketään jätetä jälkeen muutoksessa. On huomioitava, että ketään ei rankaista kohtuuttomasti esim. oman auton käytöstä, ja samalla huolehditaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Monet ihmiset tarvitsevat autoa jokapäiväiseen elämiseensä, ja kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia uusien autojen hankintaan tai kiinteistöjen energiaremontteihin, kuten lämmitysjärjestelmän muutoksiin.
12. Mikä on Suomen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa globaalisti?
Suomen päästöt ovat noin 2 promillea maailman päästöistä. Se ei toki yksin ratkaise mitään, mutta Suomi voi näyttää, kuinka päästöjä leikataan hyvinvointia ja elinkeinoelämää vaarantamatta. Suomalaiset opettajat eivät opeta kaikkia maailman lapsia, mutta kaikkialta maailmasta tullaan katsomaan Suomen koulujärjestelmää. Suomalainen energiasektori voisi toimia samanlaisena esimerkkinä muille 20 vuoden päästä. Suomi voi ottaa asian mukaan esimerkiksi tehtäessä kehitysyhteistyötä tai vahvistettaessa viennin monipuolisuutta puhtaan energiantuotannon ja kiertotalouden osaamisella.
Voit lukea sarjan muut haastattelut täältä.