logo logo logo

voimablogi 22.3.2017

Sähkön pientuotannossakaan ei ole "ilmaisia lounaita"

Yli 60 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, jossa ehdotetaan pientuotannon nettolaskutusta otettavaksi käyttöön Suomessa. Jos kuluttaja tuottaa itse sähköä esimerkiksi aurinkopaneeleilla ja syöttää sen verkkoon, olisi lakialoitteen mukaan hänelle hyvitettävä tunneittain sähkön hinnan lisäksi myös sähkön siirtokustannukset ja verot.

Lakialoitteessa kuitenkin unohtuu, miksi jakeluverkkomaksua peritään ja mitä muutos maksaisi. Jakeluverkkomaksua kerätään verkon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Myös kasvava pientuotanto lisää verkon kuormitusta. Muutos maksaisi 4,5 miljoonaa euroa ja kestäisi kaksi vuotta.

Pientuotannon kasvaminen on erittäin hyvä asia uusiutuvan energian lisäämisen ja sähkön toimitusvarmuuden parantumisen takia. Paikallisvoiman jäsenyhtiöistä 60 prosenttia tarjoaa tällä hetkellä asiakkailleen aurinkopaneeliratkaisuja, joilla oma tuotanto on mahdollista. Lähes 90 prosenttia paikallisyhtiöistä myös ostaa asiakkaiden ylijäämäsähköä.

Verkkoyhtiöiden tehtävä on ylläpitää sähköverkkoa ja taata mahdollisimman varma sähkön toimitus vuodenajasta riippumatta. Tarve huoltaa verkkoa ei riipu siitä, tuottaako vai kuluttaako asiakas sähköä. Vaikka asiakas pelkästään tuottaisi sähköä, verkkoa on pidettävä yllä ja kehitettävä. Asiakkailta kerättävillä siirtomaksuilla katetaan nämä kulut.

Suomessa jo lähes kaikki sähkön myyjät ostavat asiakkaiden oman käytön ylittävän pientuotannon ja maksavat siitä pohjoismaisessa sähköpörssissä vallitsevan hinnan. Pientuottajan oman tuotannon ja kulutuksen netottaminen tunnin sisällä lakiehdotuksen mukaisesti olisi teknisesti järjestettävissä. Suomessa käytössä olevat älykkäät sähkömittarit mittaavat tunneittain sähkön kulutuksen ja verkkoon syötetyn sähkön, mutta eivät kykene netottamaan tuntiarvoja. Tähän kykeneviä mittareita ei ole vielä olemassa markkinoilla. Tuntinetotuksen tulisikin tapahtua verkkoyhtiöiden mittaustiedonhallintajärjestelmässä, ei suoraan sähkömittarilla. Vuonna 2013 tehdyn arvion mukaan tällaisen muutoksen toteuttaminen maksaisi noin 4,5 miljoonaa euroa ja veisi noin kaksi vuotta. Lisäksi on vielä epäselvää, sallisiko EU:n mittalaitedirektiivi nettolaskutuksen.

Käytännössä pientuottajan siirtomaksujen sisällyttäminen tuntinetotukseen voisi tarkoittaa, että tuottajan maksama siirtomaksu vähenisi, vaikka hänen aiheuttamansa verkon kuormitus kasvaisi. Syöttämällä verkkoon 10 kilowattituntia ja ostamalla sieltä saman määrän sähköä pientuottaja ei maksaisi sähkön siirtomaksua tuon tunnin osalta lainkaan. Sähkökuormaa verkossa liikkuisi kuitenkin 20 kilowattituntia. Lakialoitteen mukaan edellä mainittu 20 kilowattitunnin kuorma olisi myös vapautettu verosta.

Mitä enemmän pientuottaja syöttäisi sähköä verkkoon, sitä enemmän hän voisi ottaa sähköä verkosta maksamatta siirtomaksuja ja veroja. Koska verkkoyhtiö kuitenkin ylläpitäisi sähköverkkoa myös tätä ”ilmaista” liikennettä varten, kasvaisivat paineet periä kohonneita kustannuksia vastaavia korkeampia siirtomaksuja muilta verkonkäyttäjiltä. Jos sähkönsiirron verotuksesta valtiolle kerätty potti pienenisi, ei myöskään todennäköisesti kestäisi kauan, kun valtio keksisi kerätä nämä varat jotain toista kautta.

Pientuotannon netottaminen on lähitulevaisuudessa mahdollista, jos niin halutaan. Muutoksessa on kuitenkin pidettävä mielessä, että myös pientuotanto kuormittaa verkkoa. Mikäli pientuottajat eivät osallistu kuormituksesta aiheutuvien kustannusten maksamiseen, jäävät nämä kustannukset muiden käyttäjien maksettavaksi. "Ilmaisia lounaita" ei ole tässäkään asiassa olemassa. 

Jari Nykänen

Edunvalvontapäällikkö
Paikallisvoima Ry