Tuoreessa Voimablogissa pureudutaan EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tilanteeseen vuonna 2026. Suuria päätöksiä on jo tehty, uusia linjauksia on tulossa ja samalla geopoliittinen epävarmuus haastaa suunnitelmat. Kirjoittajana toimii Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvila.
Tämän blogin raamitus oli mielessäni hyvin yksinkertainen: komission työohjelma vuodeksi 2026 on selvillä, EU:n ilmastolain välitavoitteesta vuodelle 2040 on saatu poliittinen sopu, tulevat isot merkkipaalualoitteet ja läheisesti energia- ja ilmastoasioihin liittyvät kilpailukyvyn aloitteet ovat jo tiedossa, ja näistä on helppo kirjoittaa. Mutta maailmassa myllertää taas, joten lienee aiheellista palata hiukan pidemmälle menneeseen ja lopuksi sanoa myös muutama sana koskien epävarmuuksia, jotka tiedämme – ja joita emme tiedä.
Kun komissio 6. helmikuuta 2024 tiedonannossaan suositteli EU:lle 90 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2040, allekirjoitin tiedotteen, jossa totesin muun muassa, että ”Vuodelle 2040 asetettava ilmastotavoite parantaa myös Euroopan kykyä selviytyä tulevista kriiseistä ja vahvistaa EU:n riippumattomuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, jonka osuus oli yli 4 prosenttia vuoden 2022 bruttokansantuotteesta. EU jatkaa toimintaedellytysten kehittämistä houkutellakseen investointeja ja tuotantoa. Onnistuneen ilmastosiirtymän olisi kuljettava käsi kädessä teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamisen kanssa, erityisesti puhtaan teknologian aloilla”. Vaikka viimeisten kahden vuoden aikana on tapahtunut valtavan paljon, tuo kohta lienee edelleen relevantti: nyt jos koskaan olisi syytä kiirehtiä hajautetun puhtaan energian omaa tuotantoa ja sähköistymistä Euroopassa.
Vuonna 2024 laadittiin myös Enrico Lettan ja Mario Draghin raportit, joita komissio käytti yhtenä lähteenä asettaessaan poliittisia päämääriä vuosille 2024–2029. Lettan suositukset energiasta eurooppalaisen kilpailukyvyn mahdollistajana ja integraation lisäämisestä sekä Draghin havainto vähähiilisyyden suhteesta kilpailukykyyn ja siten puhtaiden investointien suuresta tarpeesta ovat olleet keskeisiä lähtökohtia monille vuoden 2025 ja tämän vuoden alkupuoliskon ehdotuksille. Samalla linkki ilmaston, energian, kilpailukyvyn ja riippuvuuksien hallinnan välillä on vahvistunut.
Viime vuoden alussa komission ehdottamassa kilpailukykykompassissa hahmoteltiin kilpailukyvyn elementtejä ja innovaatiokuilun umpeen kirimistä. Puhtaan teollisuuden ohjelmassa keskeistä oli muun muassa energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämisen kiirehtiminen ja niin kutsutut edelläkävijämarkkinat, joita eri clean tech -markkinat tarvitsevat läpimurtoon. Taloudellisessa turvallisuudessa keskeistä on eri riippuvuuksien vähentäminen, talouden resilienssin kehittäminen, fossiilisesta energiasta irtautuminen ja kumppanuuksien kehittäminen. Komission viime kesänä ehdottamasta EU:n ilmastolain vaatimasta 2040-välitavoitteesta on saavutettu poliittinen sopu, jonka perusteella päästöjä vähennetään 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Enintään 5 prosenttia tästä voi olla Pariisin ilmastosopimuksen artikla 6:n mukaisia päästövähennysyksiköitä kolmansista maista.
Suomalaisesta näkökulmasta marraskuussa 2025 esitelty biotalousstrategia on erityisen kiinnostava, kuten vaikkapa myös joulukuussa julkistettu 5,2 miljardin euron satsaus päästökauppatuloilla rahoitettavasta EU:n innovaatiorahastosta nettonollateollisuuden, vetypankkien ja lämmön dekarbonisaation tukemiseen. Näillä kaikilla on sama matkan suunta: vähähiilisen tekniikan ja investointien tukeminen ja kilpailukyky. Tämän vuoden alkupuolen ehdotuksista mainitsemisen arvoinen on teollisuutta vauhdittava ohjelma (industrial accelerator), joka pyrkii rakentamaan eurooppalaisia puhtaan teollisuuden arvoketjuja ja keskittämään hankintoja EU-tuotteisiin (”Buy European”). Tämä saattaa vaikuttaa hankintoihin merkittävästi. Tuore laaja ehdotuspaketti EU:n energiaomavaraisuuden parantamiseksi taasen kohdistaa tukea pienten modulaaristen reaktoreiden (SMR) kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Puhtaan energian investointistrategialla ja Euroopan investointipankkiryhmän lainavipuvarren avulla puhtaan energian investointeja voidaan rahoittaa kymmenillä miljardeilla euroilla vuosittain ja lisätä energiatehokkuutta.
Tahti jatkuu keväällä: pääsiäisen jälkeen odotetaan jatkoa RepowerEU-kokonaisuudelle, jotta Venäjän fossiilienergian tuonti EU:hun voidaan kieltää kokonaan. Lisäksi komissio ehdottaa näillä näkymin toukokuun lopulla energiapakettia, jossa esitetään jatkotoimia energiaturvallisuuden parantamiseksi, sähköistämisen nopeuttamiseksi sekä vähäpäästöisen lämmityksen ja viilennyksen strategiaksi. Syksyllä komission on tarkoitus tehdä laajoja ehdotuskokonaisuuksia muun muassa energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian tavoitteiden sekä fossiilienergian tukien suhteen. Ilmaston osalta peli on tarkoitus avata kattavalla kokonaisuudella, jossa hahmotellaan päästökaupan jatkoa vuosille 2030–2040, päästökaupan laajentamista, Pariisin sopimuksen artikla 6:n käyttöä sekä kansallisia päästövähennystavoitteita. Myös hallintomalliasetusta (governance regulation) päivitetään.
Juuri EU:n päästökauppa – tuttavallisesti EU ETS – on ollut viime aikoina paljon otsikoissa, kun jotkut teollisuuden alat tai jäsenmaat ovat vaatineet sen arkkitehtuurin muuttamista, markkinaperusteisuuteen tai toimintaan puuttumista eri tukimuodoilla sekä hiilen hinnan volatiliteetin vähentämistä. Myös sähkön hinnan perusteena olevaan merit orderiin on vaadittu muutoksia, vaikka juuri kaksi vuotta sitten sitä tarkasteltiin ja suuri valtaosa eurooppalaisista sidosryhmistä puolsi nykyisen arkkitehtuurin säilyttämistä. Keskustelun voi olettaa olevan vilkasta, kun asiaa käsitellään tätä kirjoitettaessa muutaman päivän kuluttua pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.
Päästökaupasta keskusteltaessa on kuitenkin syytä pitää mielessä faktat: EU ETS on ollut EU:n päästöjen vähentämisen työhevonen jo yli 20 vuoden ajan, ja se on sovitun päästökaupan alla markkinaehtoisesti asettanut hinnan päästöille: saastuttaja maksaa. Hiilen hinnoittelu asettaa myös insentiivejä yrityksille innovoida ja vähentää päästöjä. EU:ssa ja ETA-maissa päästökaupan alaisten laitosten päästöt ovat vähentyneet jo 50 prosenttia vuodesta 2005. Tavoite 62 prosentin vähennyksestä vuoteen 2030 mennessä tullaan todennäköisesti saavuttamaan. Pelkästään vuonna 2024 päästökauppa tuotti jäsenvaltioille huutokauppatuloja 38,8 miljardin euron arvosta, ja raha voidaan käyttää vähäpäästöisen investoinnin tukemiseen tai innovaatioihin. Kun globaaleista päästöistä 10 vuotta sitten noin 7 prosenttia oli päästökaupan alla, tänä päivänä luku on 24 prosenttia.
Kun nyt maailman known unknowns ja mahdolliset unknown unknows Lähi-idässä ja muualla heiluttavat pörssejä ja globaaleja arvoketjuja ja nostavat voimakkaasti energian hintaa myös Euroopassa, on lopuksi jälleen syytä luoda katsaus puheenjohtaja Ursula von der Leyenin komission 2024–2029 poliittisiin suuntaviivoihin : riippuvuuksia voidaan vähentää – myös energian osalta – kunnianhimoisilla tavoitteilla ja yhteistyöllä kumppaneiden kanssa ympäri maailmaa. Paluuta riippuvuuteen venäläisestä energiasta ei ole. Kuten puheenjohtaja muistutti 11. maaliskuuta 2026 Euroopan parlamentille pitämässään puheessaan, se olisi strateginen iso virhe.
Suomen-edustuston tiedotuspäällikkönä.