Paikallisvoiman ajatuspaperit kokoavat keskeisiä energiapoliittisia kysymyksiä ja ratkaisuvaihtoehtoja paikallisten energiayhtiöiden näkökulmasta. Tavoitteena on tukea ennakoitavaa ja toimitusvarmaa energiajärjestelmää sekä avata päätöksenteon vaikutuksia käytännön toimintaan.
Energiavirasto valvoo sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelua kokonaisuutena neljän vuoden jaksoissa. Virasto on vahvistanut etukäteen kahdeksaksi vuodeksi sähköverkkoyhtiöille menetelmät, joiden perusteella valvontaa suoritetaan. Valvonta perustuu sähkömarkkinalainsäädäntöön sekä Energiaviraston näiden perusteella vahvistamiin kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmiin.
Nykyinen Energiaviraston valvontamalli rajoittaa yhtiöiden mahdollisuuksia toteuttaa ennakoivia investointeja, joita EU:n ohjeistus painottaa toteutettavan sähköverkkojen kehittämiseksi tulevaisuuden tarpeisiin. Malli ohjaa investointeja vasta akuuttiin tarpeeseen, mikä hidastaa puhtaan siirtymän toteutumista ja aiheuttaa pullonkauloja sähköverkossa. Jo nyt investointeja lykätään tai toteutetaan pienempinä kuin suunniteltu.
Jakeluverkkoyhtiöiden pakolliset jakeluverkon kahden vuoden välein tehtävät kehittämissuunnitelmat eivät tällä hetkellä kuvaa todellista investointitarvetta. Yhtiöt raportoivat pääosin varmat hankkeet, koska virasto vaatii perustelut poikkeamille, kun seuraava suunnitelma tehdään kaksi vuotta myöhemmin. Epävarmat hankkeet, kuten luvitusta tai liittymissopimuksia odottavat projektit, jäävät usein pois, vaikka tarve on tiedossa. Tämä johtaa siihen, että suunnitelmat eivät anna realistista kuvaa tulevista investoinneista. Tilanne tulee paranemaan suurjännitteisen verkon lainsäädännön myötä, mutta perusongelma on edelleen olemassa.
Puhtaan siirtymän myötä sähkönkulutus, tehotarve ja uusiutuvan tuotannon määrä kasvavat merkittävästi. Fingridin järjestelmävision mukaan sähkön kulutus vuonna 2040 voi olla eri skenaarioista riippuen jopa 130-270 TWh välillä. Uusiutuvan sähköntuotannon kapasiteetin jopa kolminkertaistaminen edellyttää merkittäviä investointeja paitsi tuotantolaitoksiin myös sähköverkkojen vahvistamiseen, joiden toteutusaikataulu on huomattavasti pidempi.
Kantaverkon investoinnit ovat olleet pääosassa näkyvillä julkisuudessa, mutta merkittävä osa kulutuksesta ja hajautetusta tuotannosta on jakeluverkkojen takana. Sähköistyvä liikenne ja lämmitys sekä hajautettu tuotanto lisäävät painetta jakeluverkoille. Ilman etupainotteisia investointeja uudet tuotanto- ja kulutuskohteet eivät toteudu, mikä tarkoittaa, että investoinnit siirtyvät muualle tai peruuntuvat kokonaan. Tämä on merkittävä riski Suomen kilpailukyvylle ja työllisyydelle.
Vuoden 2024 alussa voimaan tullut valvontamallin menetelmämuutos ohjaa investointeja entistä tarkemmin, mutta ei täysin tue laajamittaisten kasvuinvestointien toteuttamista. Nykyisistä menetelmistä puuttuvat vielä ennakoivat investoinnit sekä huoltovarmuuden ja resilienssin näkökulmat, mikä tarjoaa kehittämismahdollisuuksia tuleville valvontajaksoille. Jotta sähköverkko säilyttää toimintavarmuutensa myös poikkeustilanteissa, on tärkeää varmistaa riittävä kapasiteetti ja varayhteydet – tämä korostaa ennakoivan suunnittelun merkitystä koko järjestelmän luotettavuuden vahvistamisessa.
Vuoden 2026 alusta voimaan astunut sähkömarkkinalain päivitys laajentaa kehittämisvelvollisuuden myös suurjännitteiseen jakeluverkkoon (110–400 kV). Yksittäisen 110 kV johdon kustannus on arviolta 5–10 miljoonaa euroa, kun pienemmän keskijänniteverkon vahvistus kustantaa noin 0,5–1 miljoonaa euroa. Jakeluverkkoyhtiöillä on vain yksi investointibudjetti, mikä tarkoittaa, että resurssien jakaminen voi hidastaa alempien jännitetasojen kehittämistä. Valvontamenetelmät ja sallittu liikevaihto vaikuttavat suoraan yhtiöiden kykyyn rahoittaa suuria hankkeita.
Siirtohinnat voivat nousta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä kasvava sähkönkäyttö ja lisääntyvä asiakasmäärä tasoittavat kustannuksia. Samanaikaisesti fossiilisista polttoaineista luopuminen vähentää energiankulutuksen kokonaismenoja. Sähköverkkoinvestointien yhteiskunnalliset hyödyt, kuten työpaikkojen synty, verotulojen kasvu ja teollisuuden kilpailukyvyn vahvistuminen ovat moninkertaiset verrattuna siirtohintojen nousun vaikutuksiin.
Perustelut valvontamallin muutostarpeelle:
- Nykyinen valvontamalli ei mahdollista ennakoivia investointeja, vaikka EU painottaa niitä.
- Ilman etupainotteisia investointeja vihreän siirtymän hankkeet viivästyvät tai peruuntuvat, mikä heikentää Suomen kilpailukykyä ja luo riskin työpaikkojen vähenemiselle.
- Investoinnit sähköverkkoon ovat edellytys teollisuuden, datakeskusten ja uusiutuvan tuotannon toteutumiselle.
- Huoltovarmuus ja verkon resilienssi edellyttävät riittävää kapasiteettia ja varayhteyksiä.
- Lainsäädäntö lisää investointipainetta suurjänniteverkkoon, mikä kasvattaa kustannuksia ja vaatii joustavamman valvontamallin.
Viestimme tarvittaviksi toimiksi:
Energiaviraston tulee käynnistää valvontamenetelmien uudistamistyö siten, että ennakoivat investoinnit sekä puhtaan siirtymän edellyttämät toimenpiteet sisällytetään menetelmiin. Muutosten valmistelussa on varmistettava toimialan keskeisten toimijoiden kuuleminen. Kehittämissuunnitelmaan on perusteltua lisätä erillinen osio puhtaan siirtymän vaatimia lisäinvestointeja varten, jotta investointitarpeet voidaan tunnistaa ja huomioida valvontamallin jatkokehityksessä. Lisäksi valvontamalliin liittyy useita yksityiskohtaisia muutostarpeita, jotka on arvioitava kokonaisvaltaisesti yhteistyössä Energiaviraston ja alan toimijoiden kanssa.
Lisätietoja:
Annukka Saari
Toiminnanjohtaja
annukka.saari@paikallisvoima.fi
+358 44 578 9139
Jari Nykänen
edunvalvontapäällikkö
jari.nykanen@paikallisvoima.fi
+358 50 330 0103